Onnellisena elämän loppuun saakka

11.4.2021, päivitetty 18.6.2024

Suomi on valittu jo kuusi kertaa maailman onnellisemmaksi maaksi. Kansallista onnellisuuttamme ovat kasvattaneet mm. hyvä hallinto, tasa-arvo, erinomainen koulutus ja vähäinen korruptoituneisuus. Lisäksi keskinäinen luottamuksemme on ollut korkea. Onko onnellisuus eli yksilön subjektiivinen kokemus omasta olotilasta lopulta vain kuvitelmiemme tuottama harhainen myytti? Mikä tekee ihmisen onnelliseksi?

Taloudellinen menestys avain onneen?

Tutkitusti raha tekee onnelliseksi, mutta vain tiettyyn rajaan. Harvardin tutkija, psykologi Dan Gilbert, esittää, että kaikesta tapahtuneesta huolimatta ihmisillä on kyky sopeutua ja tuottaa onnellisuutta. Lopulta raha tai edes sairastuminen eivät vaikuta onnellisuuteemme. Sairauden on tutkittu vähentävän onnellisuutta hetkellisesti, mutta pidemmällä aikavälillä vain siinä tapauksessa, että sairaus pahenee ja/tai kivut kasvavat. Todellisuudessa ihminen sopeutuu ja arvioi onnellisuutensa asteen yhtä korkealle kuin terve ihminen. Jos esimerkiksi samana päivänä joku voittaa 20 miljoonaa lotossa ja joku toinen joutuu onnettomuuteen, joka vammauttaa hänet pysyvästi, arvioivat todennäköisesti molemmat parin vuoden seurantajaksolla onnellisuutensa samalle tasolle, kuin mitä se oli ennen noita tapahtumia.

Tavaroilla onneen

Sosiaalisessa kontekstissa ihmisille vakuutetaan jatkuvasti, että tavarat tekevät onnelliseksi. Ärsyketulva on loputon. Sosiaalinen media on täynnä toinen toistaan upeampia kuvia mahtavista tavaroista ja puitteista, joissa olevat ihmiset näyttävät onnellisilta. Yltäkylläisyydestä huolimatta saatamme helposti kokea merkityksettömyyttä, kärsiä ahdistuksesta tai masentua. Ulkoisten tekijöiden osuus onnellisuudestamme on kokonaisuutena arvioitu olevan vain noin 10 prosenttia, joten ulkoiset tekijät eivät selitä onnellisuutta saati tee onnelliseksi.

”Profeetat, runoilijat ja filosofit tajusivat jo tuhansia vuosia sitten, että on paljon tärkeämpää tyytyä siihen, mitä itsellä on, kuin saada lisää sitä, mitä haluaa.”

– Yuval Noah Harari –

Kannattaako onnellisuutta edes tavoitella?

Vaikka onnellisuus ei olisi mielemme tuottama kuvitelma tai myytti, on sen tavoittelu sitä. Millainen on onnellinen loppu? Mielessämme saatamme haaveilla, kuinka lottovoitto, uusi asunto, kumppani tai joku muu ulkoinen tekijä tekisi meidät onnelliseksi. Tällainen ajattelu johtaa vertailuun. Vertaamalla itseämme muihin tai odotuksiamme todellisuuteen, usein lopulta vain petymme. Haluamme Ferrarin, mutta rahat riittävät vain Fiatiin. Onnellisuus riippuu sekä objektiivisten tekijöiden että subjektiivisten odotustemme korrelaatiosta.

 Onnellisuuden lähteitä

Lopulta Onnellisuus kumpuaa yksilön omista ominaisuuksista ja taidoista. Buddhalaisuudessa tavoitellaan jatkuvaa sisäsyntyistä onnellisuuden tilaa, valaistumista. Onnellisuus lähtee itsestä ja omasta mielestä. Mielellä onkin voimakas vaikutus onnellisuuden kokemukseen. Uskonnon on todettu lisäävän onnellisuutta.

Genetiikan osuus kyvystä kokea onnellisuutta on noin 50 prosenttia eli puolet. On fakta, että biokemiamme (dopamiini, serotoniini, oksitosiini ja endorfiini) on rakentunut siten, että vain ohikiitävät mielihyvän ja onnen tunteet ovat mahdollisia. Nämä tunteet tulevat ja menevät. Lopulta oma asenteemme, jolla on merkittävä osuus kykyyn kokea onnellisuutta, ratkaisee. Onnellisuus syntyy eletystä elämästä, johon kuuluvat myös kärsimys ja menetykset. Itse asiassa niiden ansiosta osaamme paremmin iloita ja arvostaa onneamme.

Uskonnon lisäksi yhteisöllisyys, ja yhteys luontoon lisäävät onnellisuutta. Yhteys on sitä, että kokee tulleensa hyväksytyksi ja rakastetuksi, saa elää itselle tärkeiden ihmisten kanssa ja tehdä itselle merkittäviä asioita. Ihmisillä on luontainen tarve saada kokea arvostusta, hyväksyntää ja rakkautta. Näitä on mahdollista kokea ainoastaan yhteydessä muihin. Näin ollen esimerkiksi perheellä on suurempi vaikutus onnellisuuteen kuin rahalla tai terveydellä. Hyvä avioliitto korreloi vahvasti subjektiivisen hyvinvoinnin kanssa jopa taloudellisista tai fyysisistä olosuhteista huolimatta. Individualismia korostavassa kulttuurissa saattaa kuitenkin yhä useampi jäädä vaille omaa lähiyhteisöä. Tämän vuoksi esimerkiksi työyhteisö voi olla todella merkittävä tekijä yksilön kokonaishyvinvoinnille.

Psykologian professori Martin Seligmanin mukaan kannattaa keskittyä omiin vahvuuksiin ja luonteenpiirteisiin, kuten ystävällisyyteen, itsenäisyyteen, huumoriin, optimismiin ja anteliaisuuteen. Näitä hyödyntämällä oppii rakentamaan luonnollista puskuria vastoinkäymisten ja negatiivisten tunteiden kokemisen varalle. Samalla, kun onnistumisen mahdollisuudet ja hyväksynnän saamisen kokemukset kasvavat, muuttuu elämä astetta positiivisemmaksi, mikä puolestaan tuottaa onnellisuutta. Seligmanin mukaan sekä optimistit että pessimistit kokevat elämässään kärsimystä, mutta optimistit sietävät sitä paremmin.

Ystävällinen hymy tai kaunis sana tekevät jokaisesta päivästä paremman. Siitä, onko uusi päivä uhka vai mahdollisuus, päätät lopulta ihan itse. Rakkautta!