Mitä minimalismi on?
8.5.2021/päivitetty 18.5.2024
Alkujaan minimalismi koski 1960-luvulla New Yorkissa syntynyttä abstraktista taidesuuntausta. Sittemmin minimalismi alkoi koskea myös elämäntapaa. Minimalismin ajatuksena on, että luopumalla kaikesta turhasta, voi keskittyä siihen, mikä on itselle kaikkein olennaista ja tärkeää. Minimalisti pyrkii maksimoimaan merkityksellisyyden elämällä enemmän ja omistamalla vähemmän. Luopumalla kaikesta itselleen turhasta, on mahdollista saada mm. enemmän aikaa, rahaa, ja energiaa.
Nykyisessä 24/7 -elämässä ärsyketulva on jatkuvaa, ylitsevuotavaa ja jopa musertavaa. Elämme jatkuvasti erilaisten ulkoisten paineiden, odotusten, pyyntöjen, vaatimusten, mahdollisuuksien, materian, omien toiveiden, pelkojen yms. ristivedossa. Lopulta valtava ärsyketulva ja sen aiheuttama stressi voi johtaa mielenterveyden häiriöihin.
Minimalisti haluaa yksinkertaistaa omaa elämäänsä hankkiutumalla eroon kaikesta merkityksettömästä tauhkasta. Tauhka tässä merkityksessä voi olla esim. liikakulutusta, merkityksettömiä tavaroita, tekemättömiä asioita, liiallista työmäärää, ylivelkaantumista, reaktiivisuutta, sotkua ja kaaosta. Minimalismi on tapa välttää kaikkea epäolennaista keskittymällä siihen, mikä on todella merkityksellistä ja mikä tuottaa itselle aidosti iloa ja nautintoa. Minimalisti hakee elämäänsä tasapainoa.
Vaikkakin ismi, ei minimalismissa ole pakkoa tai sääntöjä. Jokainen voi halutessaan määritellä itsensä minimalistiksi ja toteuttaa minimalismiaan yksilöllisesti omista lähtökohdista. Yhdelle se voi merkitä säästämistä ja nuukailua, omien unelmiensa toteuttamiseksi. Toisella se on reppu maailmalla. Kolmannen koti on pelkistetty ja riisuttu kaikesta itselle turhasta tavarasta. Neljäs haluaa omilla ekologisilla valinnoillaan toimia mahdollisimman ympäristötietoisesti.
Aloin karsia omia tavaroitani vuonna 2019, ja olen minimalistisella matkallani kokeillut eri asioita ja tapoja toteuttaa minimalismia. Tällä matkalla olen oppinut itsestäni ja arvoistani paljon. Rakastan liiaksi kauniita tavaroita, minkä vuoksi minusta ei koskaan tule askeettia. Sen sijaan elämäntapani on mahdollistanut asumisen vähissä neliöissä. Hankin yhä tavaroita enemmän halun kuin todellisen tarpeen vuoksi, mutta pyrin ensin varmistumaan, löytyykö tavara käytettynä. Yleensä löytyy. Koen, että on ekologisesti kestämätöntä jatkaa kertakäyttökulttuuria.