12.3.2021, päivitetty 6.12.2024

Reilu viiden vuoden harjoittelun jälkeen olen kehittynyt hyväksi karsijaksi. Tavaroista luopuminen tapahtuu pääosin helposti. Sellaiset tavarat, joihin liittyy tarinoita ja tunteita ovat kaikkein vaikeimpia luopua. En edes voi kuvitella, miltä tuntuu, kun menettää kaikki muistonsa esimerkiksi tulipalossa. Sen täytyy olla ihan hirveää. Tunnetavaroista luopuminen tapahtuu usein vähitellen. Itsellä kesti muun muassa monta vuotta luopua äitini kuolinvuotta edeltävästä kalenterista.

Joskus karsimisen esteeksi voi muodosta tavaran kierrättäminen. Mihin laitan sitten kaikki tavarat, joista haluan päästä eroon? Vastuullisesti kierrättämällä tavara ei katoa taikaiskusta, mutta on mielestäni sen arvoista. Roskis on helpoin ratkaisu, mutta hyvää tavaraa ei kannata suorilta käsin heittää pois. Siitä voi olla vielä iloa jollekin toiselle. Nykyisin on helposti löydettävissä useita tahoja, jotka vastaanottavat hyvää ja ehjää tavaraa tai jota kautta voi myydä turhat tavaransa pois. Antamalla tavarasta pääsee usein nopeasti eroon. Myyminen vaatii enemmän vaivaa, mutta tavarasta saatava rahallinen korvaus motivoi.

Minuus tavaroissa

Usein hankimme tavaroita ulkoisesta tarpeesta kuulua joukkoon ja tulla hyväksytyksi. Tavarat toimivat ikään kuin peilinä sille, keitä olemme tai keitä ainakin haluaisimme olla. Tunnetavaroihin liittyy muistoja jostain läheisestä henkilöstä tai erityisestä tapahtumasta. Kipeinäkin nämä muistot auttavat meitä käsittelemään surua. Tavarat ovat kuin tutti lapselle. Tunteet kanavoituvat tavaroihin, jotka lohduttavat ja antavat turvaa. Tavarat eivät tuomitse. Ne myös auttavat jäsentämään tätä toisinaan järjettömältä tuntuvaa ylitsepursuavaa maailmaa.

Joskus pelkkä ajatus siitä, että joutuisi eroon jostain itselle tärkeästä tavarasta ahdistaa. Ikään kuin luopumalla tavarasta luopuisin osasta minuutta. Saattaa miettiä, onko kiittämätöntä luopua saamastaan lahjasta. Lahjan antaja halusi kuitenkin varmasti tuottaa iloa, ei aiheuttaa surua ja syyllisyyttä. Tällainen ajattelu helpottaa itselle turhan tavaran karsimisessa.

Äärimmillään tavaroiden hamstraamiseen voi sairastua. Pakonomaisessa hamstraamisessa henkilö kärsii voimakasta ahdistusta samalla häveten omaa toimintaansa. Tällöin fokus ei ole niinkään tavarassa, vaan siinä hetken tunteessa, kun hankkii jotain uutta. Uutuuden huuma on hetkellistä!

Päätöksenteko karsimisen esteenä

Syy, miksi tavaroista on vaikea luopua voi johtua myös päätöksenteosta. Luopuminen tavarasta on päätös ja joka ikinen päätös tehdään viime kädessä tunteella. Joissakin tapauksessa päästämällä irti jostain tavarasta, on mahdollista vapautua myös menneestä ja alkaa elää nykyhetkessä. Minulle luopuminen on aina asteittaista irti päästämistä. Tavaraan ei kannata kiintyä, vaan ihmisiin.

Kertakäytöstä kierrättämiseen

Vähentynyt tavaramäärä opettaa arvostamaan enemmän niitä tavaroita, joita jo omistaa. Sen sijaan, että hankkisin tilalle aina uutta, haluan opetella pitämään parempaa huolta jo omistamistani tavaroista. Tällaiseen kertakäyttökulttuurissa jo lähes unohduksiin painuneeseen korjaamisen ja kierrättämisen suuntaan soisin yhä useamman vähitellen palailevan. Hukumme jo nyt krääsään! Jatkuva uuden hankkiminen ja kuluttaminen on lopulta kestämätöntä.